Teksti: Sari Autio, Luomuinstituutti
Luomutuotteiden kuluttajaa arvostetaan
Muut ihmiset arvostavat luomutuotteita suosivaa kuluttajaa, selvisi suomalaistutkimuksessa. Luomutuotteiden kulutuksen katsotaan kertovan henkilön vastuullisuudesta, hienostuneisuudesta ja kyvykkyydestä.
Suomessa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin luomuruoan kuluttamiseen liittyviä sosiaalisen arvostuksen piirteitä. Kuluttajapaneeliin osallistui 168 vapaaehtoista, joille näytettiin valokuvia aidoista markkinoilla olevista luomutuotteista ja niiden tavanomaisesti tuotetuista vastineista. Tuotetyypeistä mukaan valittiin saman valmistajan ketsuppi, voi, pekoni ja jogurtti. Lisäksi mukana oli tavanomaisesti tuotettuja täytetuotteita kätkemässä tutkimuksen todellista tarkoitusta. Osallistujat arvioivat kunkin tuotteen oletettua ”tyypillistä suosijaa” pisteyttämällä häneen liitettyjä sosiaalisesti arvostettuja piirteitä kuten epäitsekkyyttä, hienostuneisuutta ja kyvykkyyttä. Vastausten perusteella osallistujien arvomaailmat luokiteltiin Schwartzin klassisen arvotypologian avulla.
Tutkimuksessa paljastui, että luomun suosiminen viestittää yksilön halutuista ominaisuuksista: oletettu luomukuluttaja miellettiin yleisellä tasolla prososiaaliseksi ja hienostuneeksi. Niin eettisiä arvoja korostavat kuin perinteisiä arvoja tärkeinä pitäneet panelistit liittivät luomukuluttajaan l positiivisia piirteitä. Luomun suosija käsitettiin kaikkien neljän tuotetyypin kohdalla prososiaaliseksi ja hienostuneeksi, mutta pekoni ja jogurtti herättivät vahvimmat mielikuvat.
Tulokset tukevat saman tutkijan aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan luomuruokia ympäröi huomattavan vahva status-symboliikka. Luomuvalintoja tekemällä kuluttajan nähdään saavan osakseen muiden arvostusta. Luomutuotteiden kuluttamisen katsotaan lisäävän kuluttajien henkistä hyvinvointia sosiaalisen arvostuksen muodossa ja olevan osa vastuullista kuluttamista. Näin ollen luomukulutus vastaa kestävän kehityksen tavoitteisiin 3 Terveyttä ja hyvinvointia ja 12 Vastuullista kuluttamista.
Petteri Puska. 2018. Does organic food consumption signal prosociality?: An application of Schwartz’s value theory. Journal of Food Products Marketing 25(2): 207-231.
Linnut viihtyvät luomueläintiloilla
Lintujen suojelun kannalta tehokkain EU:n ympäristötuki on luomueläintiloille suunnattu tuki. Suomalaistutkimuksessa todettiin, että luomueläintilojen tuki lisää eniten lintujen määrää maatilan läheisyydessä.
Euroopan unionin maatalouden ympäristötuilla pyritään parantamaan luonnon monimuotoisuutta maatalousympäristössä. Suomalaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että ympäristötuista vain luomueläintiloille maksettu tuki kasvatti lintumääriä luomueläintilojen lähellä.
Maatalousympäristön lintulajit ovat vähentyneet pitkään niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Lajien tilannetta on yritetty parantaa EU:n maatalouden ympäristötukien avulla, eli maksamalla maataloustuottajille tukia toimenpiteistä, joiden on oletettu edistävän ympäristön hyvinvointia. Ympäristötukia on useita erilaisia, mutta niiden mahdollisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle on selvitetty harvoin.
Tuore tutkimus Suomesta osoittaa, että luomueläintiloille kohdistettu ympäristötuki kasvatti maatalousympäristön lintumääriä tilojen läheisyydessä. Sen sijaan useimmilla muilla ympäristötukimuodoilla oli vain vähäisiä vaikutuksia lintumääriin. Valtaosa luomueläintiloista on karjatiloja, joilla karja pääsee laiduntamaan.
Laidunmaat ovat monipuolisen kasvillisuuden ja lannan ansiosta monien hyönteisten suosiossa ja tarjoavat siten linnuille enemmän ravintoa. Luomueläintilat hyödyttivät eniten hyönteisravintoa syöviä lintuja, kuten pääskyjä ja kottaraisia. Luomutuotanto vastaa siten kestävän kehityksen tavoitteeseen SDG 15 Maanpäällinen elämä.
– Haara- ja räystäspääsky on luokiteltu Suomessa uhanalaisiksi lajeiksi määrien vähentymisen takia. Luomueläintilojen osuuden kasvattaminen parantaisi näiden lajien tilannetta. Tähän jokainen voi vaikuttaa itse päivittäisillä ostopäätöksillään ja suosimalla luomutuotteita, toteaa akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.
Maatalouden ympäristötukien edellyttämien viljelytoimenpiteiden tehokkuuden selvittäminen on tärkeää, jotta verovaroin maksetuilla toimilla voidaan parantaa maatalouden monimuotoisuutta mahdollisimman kustannustehokkaasti.
– Maatalouden ympäristötuet ovat suuri osa EU:n budjettia ja merkitsevin rahoitusmuoto luonnon tilan parantamiseen. Tukia tulisi kohdentaa toimenpiteisiin, jotka hyödyttävät eniten luonnon monimuotoisuutta, sanoo tutkija Irina Herzon Helsingin yliopistosta.
Helsingin yliopiston tutkijoiden toteuttama tutkimus perustuu Luomuksen koordinoimiin linnustolaskentoihin ja maatalouden ympäristötukien alueellisiin tietoihin. Tutkimus on julkaistu kaikille avoimessa PLOS ONE -tiedesarjassa.
Santangeli, A., Lehikoinen, A., Lindholm, T. & Herzon, I. 2019. Organic animal farms increase farmland bird abundance in the Boreal region. PLOS ONE 15.5.2019. Verkossa: https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0216009
Agroekologinen symbioosi nostaa satotasoa ja tehostaa ravinteiden kiertoa
Maatilojen ruoantuotannon ulkopuolisiin sivuvirtoihin perustuva biokaasuntuotanto voidaan yhdistää luomuviljelyyn niin, että satotasoa saadaan nostettua ja ravinnehävikkiä vähennettyä ravinteiden tehokkaamman kierrätyksen ansiosta. Samalla ruoantuotanto voidaan muuttaa energian kuluttajasta energian tuottajaksi.
Agroekologinen symbioosi on maatalouden monihyötyinen tuotantomuoto, jossa pyritään tuotantopanosten mahdollisimman suljettuun kiertoon ja useiden toimijoiden yhteistyöhön. Esimerkkinä tällaisesta tuotantojärjestelmästä on Palopuron agroekologinen symbioosi Hyvinkäällä. Siihen kuuluu kolme maatilaa, suunnitteilla oleva leipomo ja biokaasulaitos.
Suomalaistutkimuksessa selvitettiin, miten maatalouden sivuvirtoja voidaan hyödyntää energiantuotannossa ja luonnonmukaisen ruoantuotannon tehostamisessa. Tutkijat mallinsivat Palopuron tiloilla tuotettavan ruoan määrää sekä ravinne- ja energiavirtoja etukäteen, ennen kuin suunnitellut laitokset ovat täydessä toiminnassa. Nykyistä viljelyjärjestelmää verrattiin agroekologisen symbioosin tuotantomalliin, jossa biokaasuntuotanto on integroitu osaksi viljelyjärjestelmää.
Mallissa luomukasvinviljelytilan viherlannoitusnurmet korjataan biokaasun raaka-aineeksi sen sijaan, että ne muokattaisiin maahan. Biokaasulaitoksessa nurmista sekä lähialueen hevostallien ja naapurikanalan lannasta tuotetaan energiaa. Biokaasun mädätysjäännös ravinteineen palautetaan takaisin pellolle, jolloin nurmien sitomat ravinteet kohdentuvat kasveille niiden tarpeen mukaan. Näin luomukasvinviljelystä saadaan suurempia satoja kuin pelkän perinteisen viherlannoituksen avulla.
Mallinnuksen perusteella viljasatojen arvioitiin lisääntyvän 40 prosenttia, mikä perustui liukoisen typen lannoitusvaikutukseen. Satotason nousun ansiosta suurempi osa ravinteista sitoutuisi satoon ja pienentäisi näin ravinnehävikkiä. Typpitase pienenisi 95 kilosta 36 kiloon hehtaaria kohden ja fosforitase 3,4 kilosta -0,5 kiloon hehtaaria kohden. Biokaasun tuotanto olisi 70 prosenttia yli symbioosin toimijoiden oman tarpeen. Viherlannoitusnurmet olivat mallinnuksessa selvästi suurin energianlähde, sillä ne vastasivat yli 80 prosenttia tuotetun energian määrästä, vaikka niiden osuus syötteestä oli vain vähän yli 70 prosenttia.
Kestävän ruoantuotannon ja uusiutuvan energian tarve kasvaa tulevaisuudessa. Agroekologisen symbioosin tuotantomallin avulla maatalouden ja koko ruokajärjestelmän riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja mineraalilannoitteista voidaan vähentää ja tuottaa enemmän ruokaa ja uusiutuvaa energiaa sekä vähentää ravinnehävikkejä. Agroekologisen symbioosin tuotantomalli vastaa siten useisiin kestävän kehityksen tavoitteisiin, kuten SDG 2 Ei nälkää, SDG 12 Vastuullista kuluttamista sekä SDG 13 Ilmastotekoja.
Koppelmäki, K., Parviainen, T., Virkkunen, E., Winquist, E., Schulte, R.P.O. & Helenius. J. 2019. Ecological intensification by integrating biogas production into nutrient cycling: Modeling the case of Agroecological Symbiosis. Agricultural Systems 170. 39-48. Verkossa: https://doi.org/10.1016/j.agsy.2018.12.007
