Monimuotoisuus kukoistaa luomupellolla
Monet eläin- ja kasvilajit ovat vähentyneet, useat jo kokonaan kadonneet maailmasta. Myös Suomen maatalousmaisemien kasvi- ja eläinlajeista 400 on uhanalaisia: niistä suuri osa on perhosia, kovakuoriaisia ja pistiäisiä.
Suurin syy lajien uhanalaistumiseen on se, että karjan laiduntaminen on vähentynyt, sillä tavanomaisessa tuotannossa pihatoissa pidettäviä lehmiä ei ole pakko laiduntaa. Myös torjunta-aineiden käyttö heikentää hyönteisten ja lintujen elinolosuhteita.
Luomutuotannossa tilanne on toinen: kaikkien luomunautojen on saatava laiduntaa kesäisin eikä synteettisiä torjunta-aineita käytetä. Laiduntaessaan karja tuottaa laitumelle lantaläjiä, jotka houkuttelevat paikalla lantaa hyödyntäviä hyönteisiä, ja ne puolestaan lintuja.
Luomupelloilla elää tutkitusti lähes kolmannes enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla.
Luomu pitää pölyttäjät lennossa
Erityisen huolestuttavaa on pölyttäjien väheneminen, sillä se uhkaa ruoantuotantoa: 75 % ruokakasveista tarvitsee pölyttäjiä voidakseen tuottaa satoa. Ilman pölyttäjiä ruokavaliostamme puuttuisivat esimerkiksi marjat, hedelmät, monet vihannekset, pähkinät, kahvi ja kaakao.
Pölyttäjien ja muiden hyönteisten väheneminen näkyy myös niitä ravintonaan käyttävien lintujen vähenemisessä.
Pölyttäjiä ja muita hyönteisiä uhkaavan sukupuuton monista syistä yksi on torjunta-aineiden käyttö tavanomaisessa ruoantuotannossa. Esimerkiksi tuhohyönteisten torjuntaan käytettävät neonikotinoidit on tutkimuksissa todettu haitallisiksi mehiläisille ja kimalaisille.
Luomutuotannossa neonikotinoideja ja muita laboratorioissa kehitettyjä torjunta-aineita ei saa käyttää. Pölyttäjien lisäksi muukin peltojen eliöstö, esimerkiksi linnut ja lierot hyötyvät luonnon monimuotoisuutta turvaavasta luomutuotannosta.
Luomupelto kierrättää ravinteet
Luomukasvintuotanto perustuu ravinteiden tehokkaaseen kierrätykseen, jotta uusiutumattomia luonnonvaroja voidaan säästää. Luomupeltoja ei lannoiteta teollisilla väkilannoitteilla vaan pääasiassa eloperäisillä lannoitteilla ja tuhkalla. Luomukasvien typensaanti varmistetaan biologisen typensidonnan avulla.
Väkilannoitteiden sisältämä fosfori on peräisin kallioperästä louhittavasta fosfaatista, jonka varannot maapallolla ovat rajalliset. Luomupelloille fosfori kierrätetään karjanlannassa tai elintarviketuotannon sivutuotteista valmistelulla fosforilannoitteella.
Toinen kasveille välttämätön ravinne on typpi. Tavanomaisessa tuotannossa se annetaan kasveille teollisissa typpilannoitteissa, joiden valmistus kuluttaa erittäin paljon energiaa.
Luomupeltojen typpitaloudesta huolehtivat palkokasvit, joiden juurinystyräbakteerit kykenevät ottamaan typpeä suoraan ilmasta ja muuttamaan sen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Tämän takia palkokasveja kasvatetaan luomupelloilla vuorovuosin muiden viljelykasvien kanssa.
Viime vuosina luomutuottajien käyttöön on tullut myös uusia kierrätyslannoitteita, jotka on valmistettu elintarvike- tai metsäteollisuuden sivuvirroista. Nämä helpottavat riittävää ravinteiden saantia erityisesti niille tiloille, joilla ei ole käytössään karjanlantaa.
Muheva luomumaa voi torjua ilmastonmuutosta
Luomutuotannossa käytettävät eloperäiset lannoitteet sekä luomutilojen viljelykiertoon aina kuuluva nurmi tekevät hyvää maan rakenteelle ja pieneliöstölle: maasta tulee muhevaa ja se pidättää ravinteet sisäänsä tarkemmin.
Kun maassa on hyvä mururakenne, lannoitteiden huuhtoutuminen pelloilta vesistöihin on pienempää kuin tavanomaisessa tuotannossa. Pohja- ja pintavesien saastuminen ja rehevöityminen vähenee ravinteiden tarkan kierrätyksen seurauksena.
Luomuviljelty maaperä sitoo itseensä myös enemmän hiiltä kuin tavanomaisesti viljelty maaperä. Maaperän hiilensitomiskyky on huomattavan suuri, mutta tutkijatkin ovat vasta perehtymässä sen mekanismeihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että luomutuotannolla saattaa olla ilmastonmuutoksen suitsimisessa paljon suurempi merkitys kuin tähän asti on ymmärretty.
Tämä aineisto on tuotettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tuella. 
