lampaat3

Maatalouspolitiikan välivuodet hidastavat luomutuotannon kasvua

Luomutuotannon hurja kasvuvauhti on tasaantunut, kertovat Eviran ennakkotiedot tältä kasvukaudelta.

Luomupeltoala on lisääntynyt tänä vuonna neljä prosenttia, kun parin edellisvuoden kasvu oli 7–8 prosenttia. Luomutilojen määrä puolestaan on noussut yhdellä prosentilla, kun viime vuoden vastaava luku oli kuusi prosenttia.

Ylitarkastaja Sampsa Heinonen Evirasta arvioi, että kasvun tasaantuminen johtuu EU:n maatalouspolitiikan keskeneräisestä tilanteesta.

– Luomusikaa ei osteta säkissä. Uusien luomutuottajien kannalta keskeisiä ratkaisuja ei ole vielä tehty: päätöksiä uudesta luomutukijärjestelmästä ja sen kytkeytymisestä vuonna 2015 alkavaan uuteen EU-ohjelmakauteen. Luomuun siirtymistä harkitsevat malttavat odottaa virallisia päätöksiä, Heinonen toteaa.

Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila soisi luomutuotannon kasvun olevan hieman nopeampaa.

– Luomun kasvu saisi olla ripeämpää, jotta saavutettaisiin Suomen hallituksen tavoite eli peltopinta-alasta 20 % luomulla vuonna 2020. Luomumarkkinan kannalta tärkeintä on kuitenkin se, kuinka paljon hehtaareilta tulee satoa markkinoille, Kottila toteaa.

Luomupeltoa yhdeksän prosenttia kokonaisalasta

Eviran ennakkotietojen mukaan Suomessa on nyt luomupeltoa siirtymävaiheen ala mukaan lukien noin 206 000 hehtaaria, mikä on yhdeksän prosenttia kokonaispeltoalasta. Luomutiloja on lähes 4 300 eli 7,5 prosenttia kaikista tiloista.

Luomutilat ovat yleensä suurempia kuin tavanomaiset tilat, sillä luomutiloilla on keskimäärin 48 hehtaaria peltoa verrattuna suomalaistilojen keskimääräiseen 39 hehtaariin.

Ylitarkastaja Heinonen arvioi, että noin kolmannes luomupeltopinta-alalla viljellyistä tuotteista ei päädy markkinoille luomuna, vaan käytetään tavanomaisesti kasvatettujen kotieläinten rehuna. Luomupeltopinta-alaan verrattuna etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa pitäisi olla nykyistä enemmän luomukotieläintiloja.

Luomulihantuotanto lisääntynyt

Eri tuotannonaloista luomussa on viime vuosina lisääntynyt etenkin lammas- ja lihakarjatilat. Heinonen arvioi kehityksen johtuvan siitä, että lampaan- ja pihvilihalle on hyvin markkinoita, minkä lisäksi nurmeen ja laiduntamiseen perustuva tuotantotapa on jo tavanomaisenakin melko lähellä luomutuotantoa.

– Tyypillinen trendi on, että isot eteläsuomalaiset emolehmätilat tuottavat lihaa ja markkinoivat sen itse suoraan kuluttajille, hän huomauttaa.

Maitotiloilla tarvitaan luomuun siirryttäessä yleensä isompia investointeja sekä tietysti luomusopimus meijerin kanssa. Esimerkiksi Itä-Suomessa on suuria maitotiloja, joiden kasvintuotanto on luomussa, mutta karja ei.

– Luulen, että sama trendi jatkuu, eli luomulihantuotanto kasvaa. Maitotiloja tulisi luomuun kyllä enemmänkin, jos meijerit tekisivät sopimuksia, Heinonen veikkaa.

Luomuohraa uutuusoluisiin

Kasvinviljelyn saralla lisääntyi etenkin luomuohran viljely: sitä viljeltiin tänä kesänä peräti 35 % viime vuotta enemmän. Heinonen näkee ohranviljelyn kasvun taustalla useiden panimoiden luomuolut-lanseeraukset. Luomuohra on myös arvokasta rehua hiljakseen lisääntyvässä luomusianlihantuotannossa.

Sen sijaan luomuvehnän, -rukiin ja -rypsin viljelyalat vähenivät viime vuodesta. Vehnän ja rukiin alan vähenemiseen voi vaikuttaa se, että viime syksyn kylvöolosuhteet olivat vaikeat. Valkuaiskasvien kuten rypsin, herneen ja härkäpavun yhteisala on kasvussa, mutta on silti epävarmaa, riittääkö kotimaista valkuaisrehua nopeasti kehittyvän luomueläintuotannon tarpeisiin.

Aktiivinen tiedottaminen toi tulosta Etelä-Savossa

Alueellisesti tarkasteltuna luomutuotannon kehityksessä on jonkin verran eroja. Uudellamaalla ja Lapissa ala on vähentynyt yhden prosentin verran, kun taas Pohjois-Karjalassa (+ 10 %), Ahvenanmaalla (+ 16 %) ja Etelä-Savossa (+17 %) se on kasvanut selvästi keskimääräistä enemmän. Lapin osalta lasku selittyy sillä, että luomun kokonaispinta-ala maakunnassa on vähäinen, joten pienetkin muutokset suuntaan tai toiseen näyttävät suhteellisesti suurilta. Uudellamaalla luomuhehtaareja sen sijaan on runsaasti.

– Viime vuonna Uudellamaalla muutama iso tila siirtyi luomuun, joten siellä tilanne on pikemminkin nyt normalisoitunut, Sampsa Heinonen selvittää.

Asiantuntija Marja Pulkkinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta arvioi, että aktiivinen tiedottaminen on innostanut eteläsavolaisia viljelijöitä siirtymään luomuun. Myös Mikkeliin talvella perustettu Luomuinstituutti on pitänyt luomun esillä alueellisessa mediassa.

– Olemme järjestäneet viljelijöille yhdessä Pro Agrian kanssa syksyisin ja keväisin 2–3 infotilaisuutta luomusta. Niihin tulee tuottajia, jotka ovat ehkä jo pitkään harkinneet siirtymistä luomuun. Infotilaisuuksissa on aina mukana myös maatalousyrittäjä, joka kertoo suoraan luomuun siirtymisen hyvistä ja huonoista puolista, Pulkkinen kertoo.

Pohjois-Pohjanmaa on yhä luomun kärkimaakunta

Etelä-Savo on kuitenkin vielä sekä absoluuttisissa että suhteellisissa luomuhehtaareissa kaukana luomun todellisista kärkimaakunnista. Todellista luomualaa Suomessa on selvästi eniten Pohjois-Pohjanmaalla (noin 24 500 ha), jonka luomutilat ovat lisäksi Suomen suurimpia, keskimäärin 60 hehtaarin tiloja. Toiseksi eniten luomualaa on Etelä-Pohjanmaalla (noin 19 500 ha) ja kolmanneksi eniten Pirkanmaalla (noin 19 000 ha).

Suhteellisesti eniten luomuna viljellään Kainuussa, jonka pelloista noin 24 % on luomussa. Pohjois-Karjalan luomuosuus on 20 % maakunnan pelloista ja Ahvenanmaan 19 %. Luomun suhteellista perää pitävät yhä Häme 4,1 %:n ja Satakunta 4,9 %:n luomuosuudella maakuntien pelloista. LK_FIN_pysty