mansikkaa_pellolla

Luomukasvisten tuotanto ei pysy kysynnän perässä

Luomupuutarhatuotannon kehitys Suomessa kulkee eri suuntaan kuin muun luomutuotannon.

Viime vuosina luomupuutarhatuotannon pinta-ala on kutistunut samaan aikaan kun luomuala kokonaisuudessaan on lisääntynyt. Kun luomun osuus Suomen kokonaisviljelyalasta on yhdeksän prosenttia, puutarha-alasta se on noin viisi prosenttia.

Tilanne on nurinkurinen, sillä kuluttajakyselyjen mukaan kotimaisille luomukasviksille olisi kysyntää. Luomupuutarhatuotannon ongelmia yritetäänkin selättää tutkimuksen avulla: ratkaistavaa löytyy sekä viljelytekniikasta että markkinoinnista.

Yksi syy alan vähäiseen vetovoimaan voi olla se, että suomalaiset luomupuutarhatilat ovat tyypillisesti hyvin pieniä, ja pienillä volyymeillä voi olla vaikea päästä markkinoille. Vähittäiskaupan keskusliikkeiden ja tukkujen kanssa toimimaan kykeneviä suuria luomupuutarhatiloja on Suomessa vain muutama.

Kannattavuus on kohdallaan

Tiken maataloustilastojen mukaan luomupuutarhatuotantoa harjoitti vuonna 2012 noin 430 tilaa yhteensä 690 hehtaarilla. Eniten tuotettiin luomuporkkanaa, – sipulia, -mansikkaa ja -kaaleja.

MTT ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ovat selvittäneet yhteisessä tutkimushankkeessa, että luomuvihannestuotannon kannattavuus on hyvä. Taloutta luotaava hanke alkoi vuoden 2013 alussa ja päättyy ensi kesänä.

– Luomusipulin ja porkkanan tuottaminen osoittautui tutkimuksen perusteella hyvin kannattavaksi: jos luomukasvisten viljely onnistuu, siitä voi saada tosi hyvät tuotot. Talouden näkökulmasta on hieman mystistä, miksi luomu ei houkuttele enempää puutarhatuottajia, pohtii tutkija Anu Koivisto MTT:stä.

Hankkeessa kerätään tietoja luomutiloilta ja laaditaan niiden perusteella mallilaskelmia tärkeimpien luomukasvisten kuten sipulin ja porkkanan tuotannon kannattavuudesta. Malleista kootaan oma alapalvelunsa MTT:n ylläpitämään Taloustohtori-verkkopalveluun.

– Tarkoitus on laittaa mallit excel-muodossa verkkoon, jotta ne ovat helposti ladattavissa ja tilat voivat käyttää niitä helposti omaan kannattavuusseurantaan, Koivisto kertoo.

Yhteistyötä tarvittaisiin lisää

Tutkimuskoordinaattori Sari Iivonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista vahvistaa, että haastattelujen perusteella luomukasvistuottajat ovat tyytyväisiä näkymiinsä. Kysyntää on, ja tuotteiden hintataso on pysynyt hyvänä. Pienillä tiloilla ei kuitenkaan ole halua laajentaa tuotantoa tai nostaa tuotteiden jalostusastetta.

– Kuitenkin juuri jalostettujen kasvisten kysyntä kasvaa etenkin ammattikeittiöissä. Pienillä tuottajilla voi olla myös vaikeuksia saada tuotteitaan markkinoille volyymin vähäisyyden takia, Iivonen huomauttaa.

Hänen mielestään luomupuutarhatuottajien pitäisi verkostoitua, jotta markkinoitavat volyymit saataisiin suuremmiksi.

– Vähittäiskauppa on luomukasviksille kaikkein kilpailluin ja vaikein jakelukanava, ja suurin osa tuottajista pelaa juuri sillä sektorilla. Ruokapiirit ja luomuun erikoistuneet kaupat voisivat olla pienille tuottajaringeille sopivampia kanavia. Tilan sijainti vaikuttaa tietysti paljon jakelukanavan valintaan, Iivonen miettii.

Yhteistyötä tarvittaisiin lisää myös alan jalostusyritysten kanssa, jotta tuotteiden jalostusaste saataisiin nousuun ja kakkoslaatuinenkin tuotanto markkinoille.

Viljelytekniikkaa kehitetään laajalla rintamalla

MTT:ssä on myös meneillään viime vuonna aloitettu laaja tutkimushanke, joka pureutuu tärkeimpien luomupuutarhatuotteiden viljelyteknisiin ongelmiin. Hanketta koordinoiva tutkija Terhi Suojala-Ahlfors MTT:stä toteaa, että luomussa on yhä haasteita rikkakasvien ja kasvitautien torjunnassa. Keinoja etsitään mm. luomusipulintuotantoa piinaavien Fusarium-homesienten saamiseksi hallintaan.

– Tautiongelma on niin suuri, että se uhkaa koko luomusipulintuotantoa, Suojala-Ahlfors kertoo.

Alkutuotantoon keskittyvä tutkimushanke kestää vuoden 2016 loppuun ja on varsin monialainen. Hankkeessa kehitetään esimerkiksi biohajoavaa paperikatetta luomuvihannesten ja -mansikan tuotantoon nykyisin käytetyn muovikatteen sijaan. Lisäksi selvitetään ravinteiden riittävää ja oikea-aikaista vapautumista maasta, sillä se on erittäin tärkeää luomuvihannesten sadonmuodostuksen kannalta.

Niin ikään tutkitaan eri viherlannoituskasvien vaikutusta ja ns. kerääjäkasvien kykyä tehostaa ravinteiden käyttöä luomuvihannestilan viljelykierrossa. Tutkimuksessa puntaroidaan myös eri vaihtoehtojen kustannuksia.

Tutkimus tarkastelee myös kasvihuonekokeessa biohiilen mahdollisuuksia kasvintuhoojien torjunnassa. Oletus on, että biohiili voisi aktivoida kasvien oman puolustusjärjestelmän tuhoojia vastaan. LK_FIN_pysty