Eläinlääkäri saa lääkitä luomueläimiä tarvittaessa antibiooteilla ja muilla tavanomaisessakin tuotannossa käytettävillä lääkevalmisteilla, jos eläimen sairauden hoito sitä edellyttää.
Toisin kuin Helsingin yliopiston dosentti Jussi Tammisola esitti YLE Keski-Suomen (13.3.) tekemässä radiohaastattelussa, EU:n luomusäädökset sallivat antibioottien ja muiden kemiallisten lääkevalmisteiden käytön luomueläinten hoidossa eläinlääkärin määräyksestä.
Sen sijaan EU:n luomusäädökset kieltävät antibioottien ja muiden kemiallisten lääkkeiden antamisen luomueläimille ennaltaehkäisevästi ”varmuuden vuoksi”. Luomueläimiä saa siis lääkitä vain sairauden hoitamiseksi.
Hyvät elinolot luovat perustan luomueläinten terveydelle
Luomueläinten hyvinvoinnista ja terveydestä pidetään huolta ensisijaisesti luomalla niille tilavat, lajinmukaiset ja stressittömät elinolosuhteet. Hyvinvointi vahvistaa eläimen luontaista vastustuskykyä, mikä osaltaan ennaltaehkäisee tulehduksia ja eläinten sairastumista.
Eläinlääkäri saa kuitenkin määrätä luomueläimille esimerkiksi loishoitoja ja rokotuksia, joilla torjutaan tiettyjä tarttuvia eläintauteja. EU:n luomusäädöksissä korostetaan, että eläinten kärsimystä ja hätää on vältettävä. Myös Evira painottaa omissa luomutuotannon ehdoissaan, että eläimen sairastuessa tai loukkaantuessa on se viipymättä hoidettava asianmukaisesti. Sitä vaatii myös eläinsuojelulaki.
Dosentti Tammisola on oikeassa huomauttaessaan, että EU:n luomusäädökset suosittelevat eläinten sairauksien ensisijaiseksi hoitokeinoksi fytoterapeuttisia eli kasveista saatavia valmisteita. Niitä suositellaan kuitenkin vain siinä tapauksessa, että tuotteilla tiedetään olevan todellista vaikutusta eläinlajin terveyteen.
Etenkin Keski-Euroopassa fytoterapialla on pitkät perinteet eläinten hoidossa, mutta Suomesta tällainen osaaminen puuttuu lähes täysin. Siksi fytoterapeuttisten valmisteiden käyttö suomalaisten luomueläinten sairauksien hoidossa on vähäistä.
Turhia antibiootteja vältetään myös tavanomaisessa tuotannossa
Luomusäädökset eivät siis kiellä antibioottien käyttöä eläinten lääkinnässä, mutta ne asettavat rajoituksia lääkitsemistiheydelle. Alle vuoden eläviä eläimiä kuten lihasikoja saa lääkitä antibiooteilla kerran, yli vuoden eläviä eläimiä kuten emakoita ja nautoja kolme kertaa vuodessa. Jos luomueläintä joudutaan lääkitsemään tätä useammin, siitä saatavia tuotteita ei voi markkinoida luomuna.
Lisäksi luomueläinten varoaika antibioottikuurin jälkeen on kaksinkertainen tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Varoaika tarkoittaa sitä aikaa, jonka on kuluttava lääkekuurin jälkeen, ennen kuin lääkitystä eläimestä saatavia tuotteita saa käyttää ihmisravinnoksi.
Antibioottien runsasta käyttöä eläinten lääkinnässä on Suomessa vältetty pitkään myös tavanomaisessa kotieläintuotannossa, ja samaan pyritään muuallakin Euroopassa. Näin siksi, että antibioottien runsas käyttö eläinten lääkinnässä on johtanut antibioottiresistenssin eli antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen yleistymiseen. Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen ongelma, joka supistaa sairauksiin tehoavien antibioottien valikoimaa sekä eläinten että ihmisten lääkinnässä.
Tietoa antibioottiresistenssistä on Eviran sivuilla.
Lisätietoja: asiantuntija Päivi Rönni/Pro Luomu ry, puh. 0400 317 678
