Lapin luomusertifioitu keruuala kasvoi viime kesänä kahdella miljoonalla hehtaarilla ja on nyt yhteensä yli yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Suomi vahvistaa näin asemaansa tilastoidun luomukeruun kärkimaana.
Luomukeruualan merkittävä lisäys on seurausta siitä, että keruualueiden luomusertifioinnissa on Lapissa otettu käyttöön uusi, aiempaa yksinkertaisempi todentamismenetelmä. Sen on kehittänyt Lapin 4H-piirin LuomuLappi-hanke.
Luomusäädökset edellyttävät, että luomukeruualueella ei ole käytetty luomussa kiellettyjä lannoitteita tai torjunta-aineita kolmena edellisvuonna. Uusi todentamismenetelmä nojaa luomua valvovan ELY-keskuksen ja metsänhoitotukia valvovan Suomen Metsäkeskuksen yhteistyöhön. Aiempi menetelmä perustui metsänomistajien tavoittamiseen ja oli hyvin työläs.
Esimerkiksi vuonna 2012 Suomessa poimittiin kaupalliseen käyttöön luomumustikkaa noin 0,87 miljoonaa kiloa ja luomupuolukkaa 0,5 miljoonaa kiloa. Muita luomuluonnonkasveja ostetaan jonkin verran etenkin kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin, mutta myös elintarvikekäyttöön.
Viranomaisyhteistyö tehostaa sertifiointia
Hankevastaava Eija Vuorela Lapin 4H-piiristä kertoo, että tähän asti tieto luomussa kiellettyjen kemiallisten aineiden käytöstä on kerätty yksityismetsänomistajia edustavilta metsänhoitoyhdistyksiltä ja muilta metsänomistajatahoilta. Tämä ryhmäsertifiointimenetelmä otettiin käyttöön 2000-luvun vaihteessa.
– Ongelmana on ollut se, että metsänomistus on niin pirstaloitunut: läheskään kaikkia metsänomistajia ei tavoitettu. Tämän takia Lapin sertifioitu luomukeruuala on jäänyt todellista pienemmäksi, Vuorela taustoittaa.
Maakunnallisessa Lappi Luo -työohjelmassa huomattiin, että EU:n luomulainsäädäntö ei edellytä metsänomistajan nimenomaista lupaa luomusertifioinnille ja tarvittavat tiedot alueen luomukelpoisuudesta löytyvät metsänhoitosuunnitelmista. Jatkossa Lapin ELY-keskus saa tiedot Suomen Metsäkeskukselta, joka valvoo metsän lannoitukseen tai torjunta-aineiden käyttöön myönnettäviä julkisia tukia.
– ELY-keskus välittää tiedot luomukeruualueen selvittäjälle, joka yhdistää ne omiin tietoihinsa. Näistä muodostetaan keruuluomua ostavien yritysten tarvitsemat luomukartta-aineistot. Metsänomistajaa ei tarvitse vaivata lainkaan, Vuorela selvittää.
Luomu tuo rahaa Lappiin
Vuorela arvioi, että käytännössä 99 % Lapin metsistä, soista ja muista keruualueista täyttää luomuvaatimukset. Luomusertifiointia Lapin maille ei ole haettu huvin vuoksi, vaan taustalla on selkeät taloudelliset motiivit.
– Aloite uuden sertifiointikäytännön kehittämiseksi lähti luonnonmarjoja ostavilta yrityksiltä, jotka haluavat hyödyntää tilanteen. Tavanomaisten ja luomumarjojen erillään pito on koettu kustannuseräksi, ja lisäksi luomusta saa markkinoilta paremman hinnan.
Vuorelan mielestä Lapin luomustatusta kannattaisi hyödyntää entistä vahvemmin myös matkailubisneksessä. Etenkin eurooppalaisille matkailijoille luomu on todiste siitä, että kyse on todennetusti puhtaasta luonnosta eikä pelkästä mainospuheesta.
Riskit todettiin hyvin pieniksi
Lapin 4H-piirin kehittämää luomusertifiointikäytäntöä pilotoitiin viime kesänä Lapissa vanhan käytännön rinnalla, ja uusia alueita koskeva luomutarkastus tehtiin lokakuun alussa. Syksyllä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metla ja Lapin 4H-piiri tekivät uutta ja vanhaa käytäntöä vertailevan riskinarvioinnin. Luomusertifioinnin luotettavuus on erityisen tärkeä vientimarkkinoilla, ja suurin osa suomalaisista luomuluonnonmarjoista menee vientiin.
Riskinarvioinnissa selvitettiin, kuinka todennäköisesti yksittäinen metsänomistaja voisi esimerkiksi lannoittaa metsäänsä ilman että siitä saataisiin tietoa. Kasvinterveysasiantuntija Arja Moilanen Lapin ELY-keskuksesta toteaa, että riski vaikuttaa hyvin pieneltä.
– Esimerkiksi valtion ja valtionyhtiöiden metsien tilanne saadaan selvitettyä helposti. Riskinarvioinnissa lannoitusasiaa varmistettiin myös metsäammattilaisten haastatteluilla, hän kuvailee.
Moilanen korostaa, että valvonnan näkökulmasta on olennaista, että joku kantaa vastuun luomutuotteesta. Luomukeruussa vastuu on sekä keruualueen selvittäjällä että marjojen ensimmäisellä ostajalla, joiden on aina kuuluttava luomuvalvontajärjestelmään.
– Myös yksittäiset metsänomistajat voivat sertifioida metsänsä luomuksi, hän muistuttaa.
Uusi menetelmä kiinnostaa muuallakin
Lapin lisäksi laajoja luomukeruualueita ei ole muualla Suomessa, koska keruualueiden luomukelpoisuuden todentaminen on koettu työlääksi. Lapin 4H-piirin kehittämä uusi toimintatapa on jo herättänyt kiinnostusta Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Mikkelin seudulla.
Ylitarkastaja Sampsa Heinonen Evirasta toivoo, että kokeilun ja varmistuksen jälkeen hankkeen tuloksia voitaisiin hyödyntää myös Eviran ohjeistuksessa tai toimialan itse laatimissa hyvän käytännön ohjeissa.
Suomi on luomukeruun mahtimaa
Suomi on maailman ykkönen tilastoiduissa luomukeruuhehtaareissa. Seuraavaksi suurimmat löytääkseen on vaihdettava mannerta; tilastojen mukaan toiseksi suurin luomukeruuala on Zambiassa (5,1 milj. ha) ja kolmanneksi suurin Intiassa (4,49 milj. ha). Koko maailmassa luomukeruualueita on sertifioitu yhteensä 32 miljoonaa hehtaaria, joista 12 miljoonaa hehtaaria on Euroopassa.
Heinonen toteaa, että maailman suurin sertifioitu luomukeruuala on todennäköisesti kuitenkin Ruotsissa, sillä käytännössä koko Pohjois-Ruotsi on luomusertifioitu – mutta ruotsalaiset eivät tilastoi luomukeruuhehtaareja, joten tarkkaa tietoa asiasta ei ole.
– Myös Venäjällä on potentiaalista luomukeruualaa vaikka kuinka paljon, mutta sertifioitua vain 2,19 miljoonaa hehtaaria, Heinonen lisää.
Hän huomauttaa, että esimerkiksi monissa Etelä-Euroopan maissa luomuna kerätään useita eri tuotteita.
– Meillä kerätään luomuna lähinnä marjoja, mutta kirjo voisi olla laajempi. Esimerkiksi luomukoivunmahlaa kerää tällä hetkellä useita yrityksiä, mutta sieniä ei kerätä juuri lainkaan.
Kuvat: Eija Vuorela
