Teksti: Simo Larmo, Birkkalan tilan isäntä
Huhtikuu toi kevään Suomusjärvelle ”humahtaen”. Vaikka lumet sulivat nopeasti kasvuston päältä, tuli sen myötä myös lämpimät kelit. Monesti vesi saattaa jäädä pellolle seisomaan, kun ojat eivät enää vedä, mutta nyt kaikki sujui kuin suoraan oppikirjasta.
Olen monesti vitsaillut vaimolleni, että viidennen sukupolven jälkeen maanviljely alkaa jo kirjautua viljelijäsuvun DNA:han. Vastaus tähän on aina ”höpö höpö ja joopa joo”. Näin sen kuitenkin vahvasti koen.
Jonnekin solutasolle maanviljelys on itseeni uponnut ja luulen, että samoin kokevat monet muutkin viljelijät. Tämän huomaa omassa olotilassaan, kun aistii ensimmäisiä kevään merkkejä. Ensimmäisten joutsenten laskeutuessa Birkkalan pelloille kevään tullen tuntuu vatsassa jännitys; pian se on taas täällä… kasvukausi. Tai kun ensimmäinen lämmin kevättuuli puhaltaa päin kasvoja, alitajunta alkaa jo laskea viikkoja, milloin alkavat peltotyöt.
Viljelijä elää vahvassa symbioosissa ympäristönsä kanssa. Me olemme riippuvaisia luonnosta, mutta luonto ei välttämättä meistä. Siksi koen erittäin tärkeäksi, että Birkkalan tila siirtyi luomuun vuonna 2011. Ensiksi se oli ihan asiakkaiden ”vaatimuksista” tai ”toiveista”, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että siinä oli syvempikin merkitys.
Asiakaslähtöinen toimintatapa on tärkeää myös maanviljelyssä. Tärkeä asiakkaani ei ole ainoastaan viljeltävä kasvi, vaan tulee ajatella myös maan pintaa syvemmälle, jossa lierot ja pieneliöt asuvat.
Jos pieneliöt voivat hyvin, myös viljelysmaa voi hyvin. Tämä mahdollistaa ”primäärin” asiakkaan optimaaliset kasvuolosuhteet, jolloin se saa hyvin ravinteita maasta ja pystyy kasvattamaan mahdollisimman hyvän sadon.
Kun tullaan maanpinnan yläpuolelle, tulee huolehtia, että kaikki elävät eliöt voivat siellä hyvin. Yksi tärkeimpiä osatekijöitä ovat pölyttäjät, joita ilman koko maapallon biodiversiteetti romahtaisi.
Totta maar hyvänä asiakaspalvelijana annamme myös linnuille sekä muille eläimille paikan pesiä ja ruokailla. Hyvin näyttävät joutsenet ja kurjet aina löytävän vihreinä olevat nurmipellot sekä syysviljakasvustot.
No joo, kyllä se välillä ottaa pannuun, jos eläimet tekevät kasvustoissa tuhojaan. Toisaalta niillä on yhtä lailla oikeus tallustella pellolla. Heidän sukupolvensa ovat asustelleet täällä paljon pidempään kuin meidän.
Nämä asiat tulevat luomuviljelyssä vahvasti esiin. Jos emme panosta vahvaan viljelykiertoon, maan kasvukuntoon, pölyttäjiin ja ympäristöön, maa ei tuota satoa.
Huhtikuun lopulla olimme paikallisten mehiläistarhaajien kanssa katsomassa mehiläispöntöille hyviä paikkoja. Tarhaajat olivat todella mielissään, kun kerroin heille kaksi asiaa:
- Koska olemme luomussa, emme ruiskuta ympäristöön yhtään mitään.
- Pystymme tarjoamaan mehiläisille n. 30 hehtaaria luomuhärkäpapua ja n. 70 hehtaaria luomupuna-apilaa pölytettäväksi, eli yhteensä 100 hehtaarin kukka-ala, jossa saa vapaasti pöllytellä niin paljon kuin sielu sietää. Tähän emme olisi ikinä pystyneet ennen luomuun siirtymistä.
Luomuviljelijänä haluan saada pelloltani optimaalisen ja hyvälaatuisen sadon, mutta luonnon ja ympäristön ehdoilla. Optimaalinen on eri asia kuin maksimaalinen. Toiminnan tehokkuudesta emme tingi.
Birkkalassa työstämme sekä omat että sopimusviljelijöiden speltit. Tämä tarkoittaa speltin kuorintaa, lajittelua, myllytystä, hiutalointia ja pakkaamista. Valmistamme ruoanvalmistuksen korkealaatuisia perusraaka-aineita, joita ihmiset voivat huoletta syödä, koska he tietävät, miten ne on valmistettu ja kasvatettu.
Olemme äärimmäisen ylpeitä tuotantotavastamme. Emme ole Birkkalan tilalla ainoastaan kasvattamassa ja jauhamassa spelttiä. Me olemme täällä parantamassa asiakkaidemme, eli ihmisten ja ympäristömme hyvinvointia.
Olen todennut tämän jo useassa paikassa: luomuun siirtyminen on ollut yksi parhaista asioista tilan historiassa.
Lämpimiä kevätkelejä!
