Teksti: Marja-Riitta Kottila, Pro Luomu ry

Luomu on sertifioitu tuotantotapa, jonka säädökset koskevat tuotannossa käytettäviä panoksia ja esimerkiksi kotieläinrakennusten pinta-aloja. Se on lähtökohtaisesti kansainvälinen järjestelmä, mutta yksi luomusertifiointi ei riitä globaaleille luomumarkkinoille.  EU:n luomulainsäädäntö mahdollistaa luomutuotteiden sujuvan kaupan unionin sisällä.

EU:n alueella joissakin maissa on myös yksityisiä, EU:n vaatimusta tiukempia luomusäädöksiä; tällainen on esimerkiksi Ruotsissa käytössä oleva Krav. Näiden maiden kuluttajat luottavat usein kotimaisiin luomumerkkeihin enemmän kuin EU-luomuun, joten vietäessä luomutuotteita näiden maiden markkinoille kannattaa hankkia kyseisen merkin lisäsertifiointi EU:n sertifioinnin lisäksi.

EU on hyväksynyt muutamia maita, joiden luomusäädökset vastaavat EU:n vaatimuksia. Hyväksyttyjen kolmansien maiden listaan kuuluvat tällä hetkellä Argentiina, Australia, Kanada, Costa Rica, Intia, Israel, Japani, Sveitsi, Tunisia, Yhdysvallat, Uusi-Seelanti ja Korean Tasavalta. Näistä maista kuitenkin puuttuvat esim. Kiina ja Lähi-idän maat, joissa on kiinnostusta myös suomalaista luomua kohtaan. Tämä ei estä vientiä, mutta edellyttää aikaa ja rahaa kuluttavaa byrokratiaa.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Elintarvike ja Terveys -lehdessä 2-/2018.