Ruotsissa selvitetään, mistä sikäläisten luomumunien kohonnut dioksiinipitoisuus johtuu. Alustavasti syyksi epäillään luomukanojen rehustuksessa käytettyä kalajauhoa. Suomessa ei ole havaittu vastaavaa dioksiinipitoisuuden nousua luomumunissa.
Ruotsin elintarvikevirasto Livsmedelsverketin mukaan ruotsalaisten luomumunien dioksiinipitoisuus on kohonnut pitkällä aikavälillä pikku hiljaa. Viraston mukaan raja-arvot eivät ylity ja luomumunat ovat yhä turvallista ruokaa, mutta ilmiön syy on selvitettävä, jotta pitoisuudet saadaan laskuun.
Muna-alan järjestön Svenska Äggin mukaan luomumunissa on todettu dioksiinia 1,4 pikogrammaa per gramma rasvaa (1 pg = 0,000 000 000 001 g). Lant Lantbruk -lehden nimettömän lähteen mukaan se olisi kolme kertaa enemmän kuin tavanomaisesti tuotetuissa ruotsalaismunissa. EU:n asettama raja-arvo kananmunien turvalliselle dioksiinipitoisuudelle on 5,0 pg/g rasvaa.
Suomessa elintarvike- ja terveysviranomaisten viimeisimmät raportit kananmunien dioksiinipitoisuudesta ovat vuosilta 2008 ja 2013. Näissä tutkimuksissa ei havaittu, että suomalaisten luomumunien dioksiinipitoisuus olisi nousussa. Pitoisuudet olivat myös selvästi matalammat kuin Ruotsissa nyt todetut.
Dioksiini peräisin Itämeren kalasta?
Svenska Ägg ja luomujärjestö Krav ovat alkaneet selvittää luomumunien dioksiinipitoisuuden nousun syitä. Alustavasti epäillään, että sen taustalla voisi olla luomukanojen rehustuksessa käytetty kalajauho, joka on peräisin Itämeren kaloista. Kalajauhon osuus luomukanojen rehusta on 2-3 %.
Kalajauhoa käytetään luomukanojen valkuaisrehussa, koska se sisältää tiettyjä kanoille välttämättömiä aminohappoja. Tavanomaisten kanojen rehustuksessa kalajauhoa ei käytetä, vaan niiden valkuaisrehuun lisätään synteettisiä aminohappoja. Niiden käyttö on luomussa kielletty, koska luomueläimet ruokitaan kunkin eläinlajin luontaisella rehulla.
Dioksiinit ovat ympäristömyrkkyjä, joita syntyy esimerkiksi palamisen epäpuhtauksina. Niitä on pieniä määriä lähes kaikkialla maapallolla. Itämeren kalat sisältävät runsaasti dioksiinia, minkä takia Suomessakin suositellaan rajoittamaan Itämerestä pyydetyn kalan syöntiä.
Myös muita mahdollisia syitä selvitetään
Kalajauhon lisäksi tutkitaan muita mahdollisia syitä, jotka voivat olla munien dioksiininpitoisuuden nousun taustalla. Mahdollisia dioksiinilähteitä voivat olla esimerkiksi luomukanojen ulkoilutarhojen maalipinnat tai tarhan maaperä. Tavanomaisessa tuotannossa eli lattia- tai virikehäkkikanalassa kasvatettavat kanat eivät ulkoile.
