Jari Hanskan toimittama Suomalaisen ruoan laatukirja ja Matti Apusen pamfletti Seisova pöytä nostavat esiin ruuan laadun. Molemmissa todetaan, että Suomessa tehdään tehokkaasti hyvää teknistä laatua, mutta ruuan lisäarvon ja kilpailukyvyn kehittymiseksi on tarpeen tunnistaa ja tuoda esille laatueroja.
Jos emme itse ymmärrä laatueroja, miten tarjoamme lisäarvotuotteita muillekaan, kysyy ruokatoimittaja Kenneth Nars Apusen pamfletissa. Hän arvelee, että pohjalla voi olla kulttuurinen trauma, ja että Suomen historia on vaikuttanut siihen, että rehti ja tasa-arvoa painottava suomalainen kavahtaa hienostelua.
Samaa ajattelua voisi soveltaa myös luomuun ja sen asemointiin ruokatarjonnassa.
Luomu on pellolta pakkaukseen ulottuva laatujärjestelmä. Siinä on yksityiskohtaiset ehdot, joihin arvoketjun toimijat sitoutuvat ja joiden toteutumista valvoo kolmas osapuoli. Luomu tuottaa tavanomaista parempaa laatua – erityisesti luonnon monimuotoisuuden, ympäristön kemikalisoitumisen, maan rakenteen sekä eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Vaikka useissa tulevaisuuden ruuantuotantoa visioivissa suunnitelmissa puhutaan keinoista, jotka ovat luomutuotannon arkipäivää, luomu mainitaan nimeltä vain harvoin. Eikö laatueroa tunnisteta vai tunnusteta?
EU:n Pellolta pöytään ja biodiversiteettistrategia sekä syyskuussa julkaistu Kansallinen julkisten hankintojen strategia, joissa luomu on selkeästi mainittu, ovat tervetulleita parannuksia asiaan.
Luomusta tekee erityisen mielenkiintoisen laatujärjestelmän se, että se tunnetaan kaikkialla maailmassa ja sen myynti kasvaa joka mantereella.
Luomu ei ole enää marginaalisen ryhmän valinta. Tuoreen kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaisista reilu kolmannes ostaa luomutuotteita vähintään kerran viikossa, ja neljännes sanoo valitsevansa luomutuotteen aina kun se on mahdollista. Merkittävää on, että luomusta piittaamattomien osuus on puolittunut koronapandemian aikana.
Luomun osuus ruuan kokonaismyynnistä on toki vielä pieni, noin 2–3 prosenttia. Kasvua rajoittaa tarjonnan puute erityisesti isoissa tuoteryhmissä, kuten makkaroissa ja leikkeleissä. Myöskään luomuleipää ei tahdo löytyä, vaikka luomuviljaa meillä riittäisi hyvin.
Sen sijaan lastenruuissa luomun osuus on jo noin 20 prosenttia. Lapsiperheet ovat aktiivisia luomunkäyttäjiä, ja tarjonta on viime vuosina merkittävästi parantunut.
”Suomessa, jos missä, luomulaadulle on hyvät edellytykset.”
Tänä vuonna koronapandemia on horjuttanut ihmisten turvallisuuden tunnetta ja vaikuttanut kuluttajakäyttäytymiseen monella tavalla. Se on lisännyt kotimaisen ruuan arvostusta, mutta myös kiinnostusta luomuun.
Luomulla on sekä Suomessa että maailmassa potentiaalia, joka odottaa hyödyntäjäänsä.
Suomessa, jos missä, luomulaadulle on hyvät edellytykset. Luken Ruokafakta-sivusto listaa Suomen ylivoimatekijöitä: puhdasta maata ja vettä, vähäistä torjunta-aineiden ja antibioottien käyttöä – erinomaisia lähtökohtia luomutuotannon lisäämiseen ja uskottavaan luomutuotteiden vientiin.
Potentiaalia on, mutta onko meillä eväitä ja rohkeutta hyödyntää sitä?
Pelkkä ympäristölaatu ei riitä, sillä kuluttajat ostavat ruokaa, eivät tuotantotapaa. Pelkkä luomu ei takaa elintarvikkeen menestystä markkinoilla, vaan sen tulee osua myös muihin kuluttajatrendeihin ja ennen kaikkea näyttää ja maistua hyvältä.
Apunen nosti esille pirstaleisuuden puhuessaan suomalaisen ruuan vientiponnisteluista. Sama pirstaleisuus haittaa myös luomun kehittymistä. Vuosia sitten yritykset empivät panostuksia luomuun, koska kokivat, että eivät saa markkinan kasvattamisessa tukea muilta yrityksiltä.
Nyt tilanne on parantunut, mutta kehitykselle välttämätön tukiverkko laahaa vielä pahasti jäljessä.
Luomun potentiaalin hyödyntäminen edellyttää systeemitason muutoksi: lisää tutkimusta, luomu osaksi koko elintarvikealan koulutusta, aktiivista keskustelua ja vaikuttamista EU:n luomusäädösten kehittämiseen, luomuvalvonnan sujuvoittamista ja hyvien käytäntöjen levittämistä koko arvoketjussa ja ennen kaikkea sitä, että luomu tunnustetaan kestävän ruuantuotannon veturiksi.
Näiden muutostavoitteiden tulee näkyä myös parhaillaan päivitettävässä luomustrategiassa, jotta luomun potentiaali muuttuu käytännön liiketoiminnaksi.
Voisiko käynnistynyt keskustelu laadusta auttaa näkemään myös luomun laatuna, joka kannattaa tuoda esille nostamaan ja erilaistamaan koko Suomen ruokatuotannon laatua? Sen sijaan, että puhutaan suomalaisesta tuotannosta lähes luomuna, nostetaan luomu ylpeästi esille. Se ei ole keneltäkään pois, vaan kaikille lisää.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa
