Luomutuotteiden valikoima kaupoissa on laajentunut viime vuosina, mutta yhtä ei löydy: kotimaista luomukalaa.
Suomessa luomukalaa ei kasvateta lainkaan, mutta maahan tuodaan jonkin verran luomulohta Norjasta. Luonnossa villinä elävä kala ei ole luomua, sillä luomu tarkoittaa aina valvottua tuotantoa. Hyvä tilaisuus aloittaa kalan luomutuotanto olisi juuri nyt, sillä vuosina 2014–2020 kalankasvatuslaitos voi saada EU-tukea luomuun siirtymiseksi.
Suomessa ei ole kansallista ohjeistusta
Luomukala on melko uusi asia koko Euroopassa, sillä EU:n vesiviljelyn luomutuotantoasetus on ollut olemassa vasta vuodesta 2007 lähtien. Luomukaloilla on muun muassa tavanomaisesti kasvatettuja kaloja enemmän tilaa, niiden kasvatuksessa käytetään vähemmän antibiootteja ja varoajat ovat pidemmät. Lisäksi luomukalojen rehu ei saa sisältää muuntogeenisiä ainesosia.
Suomessa EU:n asetuksen pohjalta ei ole laadittu kansallista tuotanto-ohjeistusta luomukalantuotantoa varten, eikä sitä ole edes tekeillä. Viranomaisten mukaan syynä on se, että ala ei ole kiinnostunut luomusta.
Klassinen pattitilanne
Suomessa toimii noin 280 kalanviljelylaitosta, jotka kasvattavat vuosittain yhteensä 12,7 miljoonaa kiloa ruokakalaa. Suuri osa alan yrityksistä on pieniä perhefirmoja, jotka työllistävät 1–2 henkeä.
Suomen Kalankasvattajaliiton toimitusjohtajan Anu-Maria Sandelinin mukaan alalta kyllä löytyisi kiinnostusta kokeilla erilaisia tuotantotapoja. Yritykset eivät kuitenkaan uskalla lähteä liikkeelle, kun kansallista luomuohjeistusta ei ole olemassa, eikä tuotannon onnistumisesta, kannattavuudesta tai ympäristöluvista ole mitään tietoa. Ollaan klassisessa pattitilanteessa:
– Viranomaiset eivät tee luomuohjeistusta, koska kukaan ei ryhdy tuottamaan luomukalaa. Alalla taas ei uskalleta ryhtyä siihen ilman ohjeistusta, Sandelin kuvailee.
Muualla ollaan pitemmällä. Ruotsissa luomukalankasvatus ottaa ensi askeleitaan, Tanskassa ja Norjassa sitä harjoitetaan jo hivenen. Euroopan todellinen luomukalamaa on Irlanti, jossa lähes 70 % kasvatetusta lohesta ja 30 % kasvatetusta kirjolohesta on luomua.
Irlannin volyymit ovat kuitenkin pienet lohen suurvaltaan Norjaan verrattuna. Kaikesta Euroopassa kasvatetusta lohesta ja kirjolohesta luomua on vain 1–2 %.
Tarvittaisiin selvitys tuotannon edellytyksistä
Sandelin toivoo, että viranomaiset ryhtyisivät selvittämään luomukalankasvatuksen reunaehtoja. Samaa esitti viime kesänä ympäristöministeriön työryhmä, joka uudisti kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeen: työryhmä ehdotti selvitystä luomukalan tai ympäristömerkityn kalan tuotantomahdollisuuksista.
– Pitäisi selvittää esimerkiksi, miten luomukalankasvatus Suomessa voitaisiin aloittaa, ja miten EU:n luomuehdot istuvat kalankasvatuksen ympäristölupakäytäntöön. Ympäristöluvat ovat tiukassa, eivätkä pienet perheyritykset lähde yksin tällaista selvittämään, Sandelin sanoo.
Hän näkee kotimaisen luomukalan mahdollisena kilpailuvalttina etenkin tuontikalan suhteen.
Hyvä hetki olisi juuri nyt
Ylitarkastaja Timo Halonen maa- ja metsätalousministeriöstä jakaa näkemyksen siitä, että luomukalantuotannon edellytyksiä pitäisi selvittää. Hänen mukaansa kalankasvatuksen monipuolistaminen ja brändääminen luomun tai muun ympäristömerkinnän avulla nähdään hallinnossa hyvänä tavoitteena.
Halonen arvioi, että yksi pullonkaula kotimaisen luomukalan reitillä voivat olla kalankasvatuksen tiukat ympäristömääräykset. Luomukalantuotannon ympäristökuormitus voi nousta suureksi, jos sitä tarkastellaan vain suhteessa tuotettuihin kalakiloihin.
– EU:n vesiviljelyn luomuasetus on nykyisellään Suomen kannalta haastava, sillä se sulkee pois kiertovesilaitokset, joiden ravinnekierto on hallinnassa. EU:ssa ehkä kuitenkin oltaisiin valmiita harkitsemaan poikkeuksia sääntöihin, hän miettii.
Hyvä hetki kokeilla luomukalantuotantoa olisi juuri nyt, sillä EU:n uudesta meri- ja kalatalouden rahastosta on mahdollista saada kompensaatiota lisäkustannuksiin, joita luomutuotantoon siirtyminen aiheuttaa kalankasvatuslaitokselle. Kompensaation saamiseksi tuotanto olisi aloitettava ohjelmakaudella 2014–2020.
Norjalainen luomulohi käy kaupaksi
Chipsters on tuonut vuodesta 2011 lähtien norjalaista luomulohta maahan. Toimitusjohtaja Timo Vetriö kertoo, että yritys halusi kokeilla, miten luomukala menisi kaupaksi. Nyt sitä myydään 100–300 kg viikossa: osa siitä menee vähittäiskauppaan, osa ravintoloille.
– Kokemukset ovat ihan hyviä. Volyymi ei ole iso, mutta luomulle on oma käyttäjäkuntansa, Vetriö mainitsee.
Hän toteaa, että luomulohi on hieman tavanomaista kalliimpaa korkeampien tuotantokustannusten takia, kuten luomutuotteet yleensä. Vetriö arvioi, että Suomesta voisi lyötyä markkinoita 1–2 kotimaiselle luomukalankasvattajalle.
– Jos tarjolla olisi suomalaista luomukirjolohta, ottaisimme sen ilman muuta valikoimaan, hän sanoo.
Harakka tervatulla katolla
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa (RKTL) luomukalan problematiikkaa on pohdittu paljonkin. Luomuohjeistusta kalalle yritettiin laatia jo 2000-luvun alkupuolella yhdessä Luomuliiton kanssa. Tutkija Timo Mäkinen toteaa silloisesta projektista, että luomukala oli vähän kuin harakka tervatulla katolla: kun pyrstö irtosi tervasta, nokka tarttui kiinni.
– Luomukalantuotannon aloittamiseen tarvittaisiin luomupoikasia ja luomurehua. Niitä taas ei ole saatavilla, koska niille ei ole kysyntää, hän selventää.
Mäkinen arvioi, että tavanomaisen kalankasvatuksen heikon kannattavuuden pääsyyksi siihen, että luomukalantuotanto ei ole toistaiseksi lähtenyt liikkeelle Suomessa. Uuteen tuotantotapaan investoimista pidetään liian isona riskinä, kun kysynnästä ei ole tietoa.
Rehuvaatimus ongelmallinen
Tutkija Jouni Vielma RKTL:stä pitää ongelmallisena, että EU:n luomuasetuksen mukaan luomukalankasvatuksessa käytettävästä rehusta korkeintaan 60 % saa olla kasviperäistä. Se johtaa käytännössä siihen, että luomukalojen rehuissa on enemmän kalajauhoa kuin tavallisissa rehuissa. Kalajauhojen valmistukseen suositellaan lisäksi perkeiden käyttöä, joissa on enemmän fosforia kuin kokonaisesta kalasta tehdyssä jauhossa.
– Lopputulema on, että luomurehujen fosforipitoisuus on korkeampi kuin tavallisissa rehuissa. Minusta rajaa ei tulisi asettaa, vaan muulla tavoin kontrolloida, että rehun raaka-aineet eivät vaaranna kalojen normaalia kehitystä ja terveyttä. Se on saavutettavissa yli 60 % kasviperäisilläkin raaka-aineilla, kunhan ne ovat hyvälaatuisia, Vielma tiivistää.
Hän muistuttaa, että Suomessa kalankasvatusta säädellään käytännössä sillä, että laitokset saavat ostaa sisään vuodessa tietyn määrän fosforia ja typpeä. Jos luomurehun ravinnepitoisuus on tavanomaista korkeampi, kasvattaja saa tämän takia vähemmän myytävää kalaa, varsinkin kun luomukalalla on lisäksi oltava tavanomaista enemmän tilaa.
Muutoin Vielma näkee luomukalantuotannon aloittamisen Suomessa mahdollisena. Hän arvioi, että ensimmäiseksi luomukalankasvatuslaitokseksi sopisi joko hyvin pieni yritys tai jonkin ison yrityksen pieni tuotantoyksikkö.
– Ison yrityksen etu olisivat valmiit kontaktit jakelussa. Tuontiluomupoikasilla ja -rehulla pääsisi alkuun, hän pohtii.
