Mitä sinulle tulee mieleen luomuhäistä? Kierrätyspukuun pukeutunut sulhanen pujottaa itse solmimansa tuohisormuksen luonnonkukkaseppelöidyn morsiamensa sormeen järven rannalla? Kuulostaa somalta.
Teksti: Marja-Riitta Kottila, toiminnanjohtaja, Pro Luomu ry
KOSKA MIKÄÄN SÄÄDÖS EU:ssa ei toistaiseksi määrittele, millaiset ovat aidot luomuhäät, kutsun tässä luomuhäiksi juhlia, joissa luomu näytteli pääosaa lähinnä ruokapöydässä.
Morsiuspari vihittiin keskiaikaisessa kivikirkossa, josta tuore aviopari asteli saippuakuplasateeseen. Riisinheiton sijaan vieraat puhaltelivat kuplia tuoreen avioparin onneksi. Ruokahävikkiä painavampi syy riisikieltoon oli kuulemma se, että paikkakunnan pulut saavat niistä kuvunväänteitä.
Kirkon jälkeen juhlat jatkuivat Kulosaaren Casinolla, jossa vieraat otti vastaan erehdyttävästi eduskunnan nykyisen puhemiehen näköinen hovimestari. Järven korvasi silmiä huikaiseva merinäköala yli Kulosaaren selän.
LUOMUN NÄKÖKULMASTA paras oli vielä tulossa. Pöydästä löytyi menu, josta selvisi, että alkuruokana oli hiillostettua luomulohta, kukkakaalipyreetä ja fenkolisalaatti, ja pääruokana haudutettua luomukaritsanpotkaa seuranaan ohra–siitakepaistosta tummalla timjamikastikkeella. Palanpainikkeeksi vieraille tarjottiin viiniä – luomuna, ilman muuta.
Luomumenuun tarjoaminen runsaan sadan hengen hääseurueelle on hatunnoston arvoinen suoritus myös ravintolalta. Hankinnoista vastannut keittiöpäällikkö Iiro Hannukainen myönsi, että luomun hankinta teettää enemmän työtä ja vaatii selvästi pidemmän tilausajan kuin tavanomaiset tuotteet.
– Osan raaka-aineista hankin vähittäiskaupasta, koska siellä valikoimat tuntuvat olevan tukkutoimittajia paremmat. Fenkolia ja kastikepohjaa lukuun ottamatta kaikki menun raaka-aineet onnistuttiin saamaan luomua, Hannukainen kuvaili.
– Paistokseen vaihdoimme linssin sijasta ohran, koska se mielestämme paremmin sopi menuun.
SEURAAVAT PARI TUNTIA kului Iiron luomuksia maistellessa. Luomulohta ei Suomessa vielä tuoteta, joten lohi oli kotoisin Norjasta. Luomukala on kasvatettua kalaa, jonka maku poikkeaa omien kokemusteni mukaan tavanomaisesta lohesta. Niin nytkin. Lohessa oli sopivasti rasvaa eikä hiillostus peittänyt kalan makua.
Kotimaisesta karitsanlihasta noin kolmannes on jo luomua, ja suurin osa siitä myydään ravintoloihin tai suoraan tuottajalta kuluttajille. Nämä karitsat olivat kasvaneet Ahvenenmaalla. Ja hyvin olivatkin kasvaneet, sillä reilun kokoiset potkat pitivät huolen siitä, ettei kenellekään varmasti jäänyt nälkä.
Itse olin annosta katsellessani tyytyväinen siitä, että minulla oli tummansinen juhlamekko, jossa ei näkyisi, vaikka potkaa syödessä kastikepisarat roiskuisivat rinnuksille. Morsiankin onnistui säilyttämään pukunsa puhtaan valkoisena, sillä potkat olivat hautuneet mureiksi, liha irtosi helposti ja suli suussa.
Syksy on vihannesten sesonkiaikaa, joten kukkakaaliakin oli löytynyt luomuna. Suomessa kasvatettavat siitakkeet ovat myös pääosin luomua, joten niiden tie häämenun lautaselle karitsan kaveriksi ei ollut kovin mutkainen.
– NÄMÄ OLIVAT ensimmäiset varsinaiset luomuhäät, kertoi Iiro Hannukainen.
Menun tiettyjä osia toivotaan luomuna silloin tällöin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun koko häämenu valmistettiin luomuna. Jotta kerta ei jäisi viimeiseksi, toivoi Iiro, että luomun hankinta olisi nykyistä helpompaa. Ennen Kulosaaren Casinoa Iiro työskenteli Englannissa.
– Siellä luomun saatavuus on kuin eri planeetalta. Seuraavan kymmenen vuoden sisällä tilanne on varmasti ihan toista meilläkin.
KUN VIIMEINEN PALA POTKAA oli nautittu, alkoivat puheet. Morsiamen isä antoi tuoreelle avioparille elämänohjeeksi kaksi koota: kohtuus ja kestävyys. Mikä sopisikaan paremmin luomuhäiden trahteerajan toivotukseksi. Varsinkin, kun puheen lopuksi nostettiin malja luomukonjakilla.