Luomuelintarvikkeiden maailmanmarkkinat nousivat 80 miljardiin US dollariin vuonna 2014. Globaali luomumyynti lisääntyi yli kymmenen prosenttia edellisvuodesta.

Maailman luomumarkkinoita BioFach-messuilla Saksassa helmikuussa esitellyt johtaja Amarjit Sahota Organic Monitorista totesi, että luomun markkinat keskittyvät yhä Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Ne vastaavat yhdessä yli 90 %:sta luomun markkinoita.

– Kolmanneksi suurin luomun markkina-alue oli Kiina 4,8 miljardin dollarin myynnillä, Sahota kertoi.

Sahota arvioi, että luomun myynti päämarkkina-alueilla jatkaa kasvuaan myös tulevaisuudessa, jos niiden talouskehitys on myönteinen. Kiinan talouskasvun hidastuminen vaikuttanee myös luomun maailmanmarkkinoihin. Toisaalta luomun kulutus Kiinassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa on nousussa paikallisen tuotannon lisääntyessä.

Pohjois-Amerikassa kilpaillaan hinnalla

Pohjois-Amerikka on maailman suurin luomumarkkina-alue: vuonna 2014 luomua myytiin 38,5 miljardilla dollarilla. Maailman luomupeltoalasta mantereella on vain 7 %, joten se on myös maailman suurimpia luomun tuojia. Luomun markkinaosuus Pohjois-Amerikassa on noin 4 %.

Amerikkalaiset luomukuluttajat suosivat erityisesti luomuhedelmiä ja -vihanneksia sekä luomumaitotuotteita. Myös jalostetumpia elintarvikkeita kuten valmisaterioita, pakasteita ja makeisia on luomuna tarjolla laaja valikoima.

Luomun myynti Pohjois-Amerikassa on siirtymässä erikoismyymälöistä yhä enemmän tavallisiin ruokakauppoihin, jotka kattavat jo yli puolet kaikesta luomumyynnistä. Kaikki johtavat vähittäiskauppaketjut kilpailevat luomussa mm. private label -tuotteilla. Luomuun erikoistuneet kauppaketjut (esimerkiksi Whole Foods Market ja Trader Joe´s) ovat vastaamassa kilpailuun avaamalla vastaavasti luomun halpamyymälöitä.

Euroopassa tilanne vaihtelee maittain

Euroopassa luomua myytiin 35 miljardin dollarin edestä vuonna 2014. Eniten luomua myytiin Saksassa (10,5 mrd US dollaria), muita isoja luomumaita ovat Ranska, Iso-Britannia ja Italia. Euroopan eri maiden luomumarkkinoiden kokoluokka ja kehitys vaihtelevat kuitenkin suuresti. Nopeinta luomun kulutuksen kasvu vuonna 2014 oli Ruotsissa, yli 40 %.

Tärkein luomun myyntikanava Euroopassa ovat tavalliset ruokakaupat, joskin etenkin Saksassa, Itävallassa, Ranskassa ja Italiassa myös luomusupermarketit myyvät hyvin.

Maanosan kuluttamasta luomusta suuri osa tuotetaan Euroopassa, ja myös vientiä on paljon. Vientimarkkinoilla toimii paljon etenkin saksalaisia, ranskalaisia ja Benelux-maiden yrityksiä.

Luomumarkkinat ovat vielä pienet mutta kasvussa myös Itä-Euroopan maissa, etenkin Tshekissä, Puolassa ja Unkarissa. Luomutuotantoa Itä-Euroopassa on kuitenkin paljon, ja vientiin menee etenkin viljaa ja viljatuotteita.

Kulutus kasvaa myös Aasiassa

Muilla mantereilla luomua myytiin noin 6,5 miljardin dollarin arvosta vuonna 2014. Suurin osa muun maailman luomumarkkinoista oli Aasiassa, jossa on paljon myös luomutuotantoa.

Kiinaa lukuun ottamatta useimpien Aasian maiden luomutuotanto menee pääasiassa vientiin raaka-aineina. Vastaavasti jalostettujen luomuelintarvikkeiden tuonti Aasian maihin on runsasta; esimerkiksi Japanin, Singaporen, Taiwanin ja Etelä-Korean luomumarkkinat ovat lähes täysin tuonnin varassa. Myös Kiinan markkinat vetävät paljon luomua, etenkin luomumaitotuotteiden kysyntä on suurta.

Etelä-Amerikassa luomun kulutus on suurinta Brasiliassa. Argentiina, Peru, Chile ja Kolumbia ovat suuria luomuviljan tuottajia, mutta tuotanto menee enimmäkseen vientiin.

Australian luomumarkkinat ovat merkittävät ja kasvavat, mikä ei ole ihme, sillä Australiassa on maailman eniten luomupeltopinta-alaa: 17,2 miljoonaa hehtaaria. Sekä Australia että Uusi Seelanti tuottavat luomua etupäässä vientiin, niiden päämarkkina-alue on Aasia.

Luomun kysyntä kasvaa tuonnin varassa myös Lähi-idässä, jossa kulutus keskittyy suurkaupunkeihin kuten Dubaihin, Kairoon ja Riadiin.

Keskittynyt kysyntä ja standardien runsaus haasteina

Amarjit Sahota pohti BioFachin esitelmässään myös luomun myönteisen kehityksen tiellä olevia haasteita. Yksi niistä on kysynnän keskittyminen rikkaisiin länsimaihin, vaikka tuotantoa on joka maailmankolkassa. Esimerkiksi Afrikan ja Etelä-Amerikan maiden luomutuotanto menee lähes täysin vientiin, eikä niihin ole muodostunut paikallisia luomumarkkinoita.

Myös erilaisten luomustandardien paljous on Sahotan mukaan suuri haaste. Luomua tuotetaan 170 maassa, ja 80 maalla on käytössä kansallinen luomusäädöstö. EU:ssa ja Yhdysvalloissa on omat kattavat luomustandardinsa, mutta esimerkiksi Japanin, Kiinan, Australian tai Brasilian vientimarkkinoille tähtäävien on noudatettava myös kohdemaiden standardeja.

Koska standardeja ei juuri ole harmonisoitu, erilaisia luomulogojakin on lukuisia.

– Erilaisia ekomerkkejä on olemassa noin 200. Jopa EU:ssa ja Yhdysvalloissa luomutuotteissa on yleensä useita logoja ja symboleja, vaikka yksi riittäisi, Sahota totesi.

Eri maissa ja/tai maanosissa noudatettujen luomustandardit poikkeavat yleensä hieman toisistaan. Luomun ekvivalenssisopimuksilla sovitaan, että yhden maan tai maanosan luomu on markkinoitavissa luomuna myös toisaalla.

– Ekvivalenssisopimukset eivät hyödytä Aasian ja Afrikan köyhiä tuottajia. Kestävyyden näkökulmasta tämä on ongelma, Amarjit Sahota huomautti.

Lähteet: Amarjit Sahotan/Organic Monitor esitys BioFachissa 10.2.2016
FIBL & IFOAM – Organics International (2016): The World of Organic Agriculture 2016.

Tämä aineisto on tuotettu maa- ja metsätalousministeriön tuella.