Valtion ravitsemusneuvottelukunnan uudet ravitsemussuositukset julkistettiin tammikuussa. Ensimmäistä kertaa niissä tarkasteltiin ruokavalintoja ravitsemuksen lisäksi kestävyyden, lähinnä ympäristön näkökulmasta.
Teksti: Marja-Riitta Kottila, toiminnanjohtaja, Pro Luomu ry
Luomu ja lähiruoka olivat saaneet suosituksiin omat kappaleensa. Tarkoitus on hyvä ja kannatettava. Etenkin, kun kestäviä julkisia hankintoja suosittelevat valtioneuvoston periaatepäätökset ohjaavat ruokapalveluita merkittävästi vähemmän kuin ravitsemussuositukset.
Vähemmän lihaa – enemmän kasviksia
Sekä ympäristön että ravitsemuksen näkökulmasta suositus vähentää lihaa ja lisätä kasviksia on varmasti perusteltua. Jotta ruoka riittäisi yhä kasvavalle väestölle, syötäväksi kelpaavan ravinnon kierrättäminen eläinten kautta on tehotonta.
Kestävyyden yhdistäminen ravitsemussuosituksiin törmää kuitenkin monessa kohdassa tiedon puutteeseen. Ympäristöasiat ovat yhtä monimutkainen asiakokonaisuus kuin ravitsemus. Niiden yhdistäminen on iso haaste.
Naudat mainettaan parempia
Nautojen maine on tahraantunut ilmastonmuutoksen myötä. Märehtiessään naudat tuottavat kasvihuonekaasuja ja kiihdyttävät siten ilmastonmuutosta.
Ilmasto on kuitenkin vain yksi ulottuvuus ympäristövaikutusten kokonaisuudessa. Naudat syövät paljon nurmea, joka ei yleensä maistu ihmisille. Nurmi kasvaa hyvin myös meidän pohjoisissa oloissamme, eikä Suomessa ole pulaa vedestäkään, jota tarvitaan nurmen ja nautojen kasvatukseen.
Nurmea kaipaa myös maa. Se monipuolistaa viljelykiertoa, parantaa maan rakennetta ja sitoo ravinteita estäen niiden karkaamista vesistöihin. Laiduntavat naudat tarjoavat hyvät olosuhteet erilaisille pikkuötököille, jotka puolestaan ovat tärkeää ravintoa linnuille. Ja laiduntavien nautojen elämä näyttää onnellisemmalta kuin sisälle ahdettujen sikojen tai broilereiden!
Märehtijöiden eli nautojen ja lampaiden merkitys korostuu luomussa, jossa nurmi kuuluu myös kasvinviljelytilan pelloille. Karjanlanta ei ole jätettä, vaan uuden sadon ravinteiden tärkeä lähde. Lisäksi laidunnus ja ulkoilu ovat olennainen osa kaikkien luomueläinten elämää.
Luomu ei ole riskiravintoa
Luomun osalta ravitsemussuositukset nostivat esille luomuruoan ravitsemushyötyjen vähäisen tutkimuksen sekä D-vitamiinin ja seleenin puutteen. Lisäksi mainittiin, että luomulihassa on tavanomaista vähemmän nitriittiä eikä lainkaan fosfaattia. Sitä ei kuitenkaan pidetty luomun merkittävinä etuina, koska tavanomaisiakin tuotteita voidaan valmistaa ilman näitä lisäaineita.
Näin on. Samoin on niin, että luomumaidosta puuttuvan D-vitamiinin voi korvata täydentämällä vitamiininsaantiaan purkista ja nauttimalla riittävän usein kalaruokaa. Luomueläimien rehuihin lisätään seleeniä, joten seleeninpuute uhkaa oikeastaan vain niitä, jotka syövät pelkkää kotimaista luomukasvisruokaa. Heitä ei liene kovin monta.
Luomulihassa ei ole fosfaattia, koska luomusääntöjen mukaan sitä ei saa lisätä luomutuotteisiin. Nitraatin ja nitriitin pienempi määrä luomulihassa perustuu siihen, että sen enimmäismäärä on vain puolet tavanomaisissa tuotteissa sallitusta määrästä.
Kasviksissakin luomutuotteiden nitraattipitoisuudet ovat olleet viljelytavasta johtuen merkittävästi tavanomaisia tuotteita alhaisempia: esimerkiksi luomuruukkusalaatin nitraattipitoisuudet olivat vain noin 1–5 % tavanomaisiin salaatteihin verrattuna. Eviran taannoisen selvityksen mukaan peräti 14 % alle 3-vuotiaista ja 11 % alle 6-vuotiaista saa Suomessa ravinnostaan liikaa nitraattia!
Luomu näyttää mallia kestävyydessä
Uusissa ravitsemussuosituksissa todettiin, että luomun ympäristöhyödyt liittyvät luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Totta, tämä on tutkimuksin osoitettu. Sen sijaan monien muiden ympäristöhyötyjen osoittaminen vaatisi enemmän tutkimusta.
Näitä tuloksia odotellessa voi itse kukin käyttää maalaisjärkeään: Jos kasvustoihin ei lisätä kasvinsuojeluaineita, vähentääkö se kemikalisoitumista? Jos lisätään pellon humuspitoisuutta, sitoutuuko peltoon enemmän hiiltä? Jos typpi sidotaan satoon öljyllä valmistettujen lannoitteiden sijasta palkokasvien avulla, niin olisiko se kestävää?
Totta on, että luomun kestävyyshyötyä nakertavat pienemmät sadot. Onneksi niiden suuruutta ei määrätä luomusäädöksissä, vaan satotaso nousee nykyisestä uuden tiedon, teknologian ja oppimisen kautta. Niin uskon ja mikäs on uskoessa, kun juuri on pyörähtämässä käyntiin pääosin Tekesin rahoittama viisivuotinen LuomuKasvu-hanke.
Luomulla on iso merkitys kestävien tuotantomenetelmien luomisessa, koska säädökset eivät salli puutteiden korjaamista kemiallisilla valmisteilla. Vähitellen luomun keinoja omaksutaan tavanomaisessa maataloudessa ja elintarvikevalmistuksessa. Jo tämä olisi tärkeä peruste suosia ja suositella luomua!
