Ensimmäisiä avomaan luomumansikoita arvioidaan saatavan lähipäivinä ja pääsatokauden alkavan heinäkuun alussa. Satokausi alkaa lähes koko maassa viileän kevään jälkeen hieman viime vuotta myöhemmin, mutta kaudesta odotetaan myös pidempää ja laadukkaampaa. Vaikka talvi on aiheuttanut jonkin verran vaurioita kasvustoihin eri puolilla Suomea, kukinta on ollut runsasta ja sato-odotukset ovat tällä hetkellä normaalit.
Paraisilla Keskylän tilalla kukinta on monella lajikkeella käynnissä, osalla ohikin, ja juhannukseksi saadaan jo vähän marjaa. Jonkin verran Keskylän tilan mansikkaa menee lähialueen kauppoihin, mutta pääosin tilan marjat myydään suoraan kuluttajille.
”Herkullisimmat lajikkeet eivät välttämättä kestä niin hyvin kuljetusta ja pitkää kauppaketjua, ja sen vuoksi suoramyynti toimii mansikassa hyvin”, kertoo luomuyrittäjä Jari Koskinen Keskylän tilalta.
Luomuviljelyssä on pääsääntöisesti käytettävä luomutuotettuja taimia ja siemeniä. Keskylän tila tuottaa luomumansikan ja muiden luomumarjojen lisäksi myös luomumansikan taimia oman tilan lisäksi kymmenille muille luomumansikkatiloille. Luomuun on valikoitunut hyväksi havaittuja lajikkeita, jotka eivät ole alttiita härmälle tai kosteudelle.
Luomun menetelmät ottavat luonnon huomioon
Luomutuotanto vähentää osaltaan haittoja, joita maatalouden torjunta-aineet aiheuttavat esimerkiksi pölyttäjille. Kimmo Kaakisen Turun yliopistossa tekemä tuore väitöstutkimus osoittaa, että Suomessakin yleisesti käytetty rikkakasvien torjunta-aine glyfosaatti vaikuttaa kimalaisiin heikentäen niiden muistia, oppimiskykyä ja suolistomikrobistoa. Tämä voi vähentää kimalaispopulaatioiden elinvoimaisuutta ja siten heikentää niiden pölytystoimintaa, joka on keskeinen osa sekä luonnon ekosysteemien että maataloustuotannon toimivuutta.
Vaikka monet kaupalliset mansikkalajikkeet ovat itsepölytteisiä, myös mansikka hyötyy hyönteispölytyksestä, sillä se vaikuttaa sadon määrään ja laatuun sekä marjojen kokoon.
Luomumansikan viljelyssä ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita. Sen sijaan rikkakasvien hallinnassa hyödynnetään luonnonmukaisia menetelmiä, kuten kateviljelyä, rivivälinurmea ja viljelykiertoa. Harmaahomeen hallinnassa monilla luomutiloilla otetaan avuksi mehiläiset, jotka levittävät mikrobivalmistetta kasvien kukkiin pölytyksen yhteydessä.
”Tuholaiset eivät ole luomussa niin iso ongelma, koska niiden luontaiset viholliset pysyvät hengissä ja pysyy tasapaino. Rikkaruohot teettävät töitä, ja se on käsityötä, pellot käydään läpi ainakin kolme kertaa kesässä”, kertoo Jari Koskinen.
Luomumansikkaa ja muita luomumarjoja on saatavilla sekä suoramyyntinä että itsepoimintana tiloilta eri puolilla Suomea. Pro Luomu julkaisi tänään suositun listan luomumansikkaa ja muita luomumarjoja tarjoavista tiloista.
Suomalainen luomupensasmustikka on loppukesän suosikki
Myös ruokakauppojen hevi-osastoilta luomumarjoja on saatavilla. Tänä kesänä esimerkiksi S-ryhmän valikoimissa on satokauden alkaessa Kotimaista-brändillä suomalaista luomumansikkaa sekä heinä-elokuun vaihteesta lähtien luomupensasmustikoita.
Loppukesällä satokautensa aloittava luomupensasmustikka on monen kuluttajan suosikki muun muassa makunsa ansiosta.
”Pensasmustikka on luomuna monta kertaa makeampi ja aromikkaampi. Se johtuu maaperästä: luomutuotannossa ei käytetä kasvinsuojeluaineita ja lannoitteet ovat luomua. Pensaat, jotka istutimme vuonna 1998, tuottavat edelleen satoa”, kertoo Lepomäen tilalla luomupensasmustikkaa viljelevä Hannele Mäntyjärvi.
Jyväskylässä toimiva Lepomäen tila on yksi Suomen suurimmista ja vanhimmista luomupensasmustikkaa tuottavista tiloista. Tila tuottaa myös Kotimaista-brändin luomupensasmustikan. Lajikkeina on alusta alkaen toiminut kotimaiset Aino ja Alvar, joiden jalostuksessa on käytetty muun muassa metsämustikkaa, juolukkaa sekä variksen marjaa. Aino ja Alvar ovat ensimmäiset Suomessa jalostetut pensasmustikkalajikkeet, joita viljellään vain Suomessa.
Luomumansikkaa suoramyyntinä tarjoavia tiloja: https://proluomu.fi/
Lisätietoja: Aura Lamminparras, Pro Luomu ry, puh. 040 556 8097, aura.lamminparras@proluomu.fi
Lähteet: Pro Agria, Turun yliopisto, Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto, Suomen Mehiläishoitajain liitto. Tiedotetta varten on haasteltu myös S-ryhmää.
