Suomalaisen luomukaritsanlihan tärkein sesonki on pääsiäinen, vaikka lammasta onkin viime vuosina ollut suomalaisten ruokapöydissä yhä enemmän myös ympäri vuoden. Luomukaritsanlihan saatavuus on tänä pääsiäisenä entisellään, mutta nähtäväksi jää, miten yleinen ruuan hinnan nousu vaikuttaa pääsiäisen ostoslistoihin.
Suomalaisesta lampaanlihantuotannosta luomua on 24 prosenttia, mikä on erittäin suuri osuus, sillä koko lihantuotannosta luomua on noin yksi prosentti. Lampaita oli vuonna 2022 noin 200 luomutilalla.
Suomen Lammasosuuskunnan toimitusjohtajan Anniina Holopaisen mukaan heidän jäsenissään luomun osuus on kasvanut koko ajan ja tällä hetkellä osuuskunnan jäsenistä noin 40 % on luomutiloja. Kiloissa luomutuotannon määrä on vielä isompi.
Lampaan tuotantotapa sopii hyvin luomuun, esimerkiksi ruokinta on hyvin samanlaista luomussa ja tavanomaisessa. Erojakin löytyy. Rehun viljelyssä ei käytetä keinotekoisia lannoitteita eikä kemiallisia torjunta-aineita ja lisäksi luomutuotantoa valvotaan tarkasti. Luomutuotantoehtojen toteutuminen ja eläinten olot käydään tarkastamassa vuosittain, kun tavanomaisille tiloille tarkastuksia sattuu huomattavasti harvemmin. Usein tavanomaisetkin lampaat laiduntavat, mutta luomutuotannossa se on pakollista. Laidunnuksesta hyötyvät niin lampaat kuin luonnon monimuotoisuus.
”Pienenä eläimenä lammas ei aiheuta eroosiota ja se on puskansyöjä eli sille maistuvat monipuolisesti pajut ja varvikot. Etenkin uusia maisemanhoitoalueita perustettaessa lammas on kaikkein tehokkain maisemanmuokkaaja”, kertoo Anniina Holopainen.
Laiduntaessaan lampaat pitävät alueen avoimena, mikä mahdollistaa uhanalaistuvien ympäristöjen säilymisen. Lammas onkin erinomainen maisemanhoitaja ja sen vuoksi suosittu perinnebiotooppien ylläpitäjänä. Perinneympäristöt ovat harvinaistuneet, kun viljely on tehostunut, karjatalous keskittynyt ja laidunnus vähentynyt. Erityisen runsas elonkirjo löytyy esimerkiksi jo harvinaisiksi käyneiltä perinnebiotoopeilta, kuten tuoreilta niityiltä, kedoilta ja hakamailta.
”Tiettyjen luontotyyppien tilanne on hälyttävä ja akuutti. Maatalousluonnon perinnebiotoopeista tällaisia ovat etenkin pitkään hoidetut niityt, niitä on hyvin vähän jäljellä”, kertoo maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntija, biologi Kalle Hellström ProAgria Oulusta ja Oulun Maa- ja kotitalousnaisista.
Rantalaidun-hankkeen mukaan luontotyyppinä äärimmäisen uhanalaisten merenrantaniittyjen tärkein ja kustannustehokkain hoitomuoto on laidunnus. Kalle Hellström mainitsee Pohjois-Pohjanmaalta esimerkkinä tärkeistä lampaiden avulla ylläpidetyistä alueista Iijoen tulvaniityt sekä Hailuodon ja Siikajoen hietikkoiset rannat.
”Lampaat voivat olla nautoja parempi ratkaisu esimerkiksi saarissa, karummilla biotoopeilla ja nummilla”, Kalle Hellström kertoo.
Laiduntaminen hyödyttää monenlaista eliöstöä, myös lintuja. Osa rantalaitumista kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan, sillä tietyt linnut viihtyvät alueilla, joita on laidunnettu rantaan saakka.
Laidunnus voi hyödyttää myös vesiensuojelua. Rantalaitumella laiduntava eläin sitoo ravinteita kasvuunsa, minkä on todettu vähentävän ravinteiden kokonaismäärää, mikäli laiduneläimille ei viedä lisärehua. Lampaita käytetäänkin Anniina Holopaisen mukaan myös vesiensuojelun vuoksi perustettujen suojavyöhykkeiden laiduntamiseen.
”Esimerkiksi Varsinais-Suomessa Aurajoen rannalla on suojavyöhykkeitä, jotka ovat vähimmillään vain 10–20 metriä kapeita rinnelaitumia. Näille lammas sopii hyvin, ja laidunnus paitsi poistaa ravinteita, myös muokkaa pieneliöstöä maan pinnalla sekä maan alla”, hän kertoo.
Lisätietoja: Aura Lamminparras, toiminnanjohtaja, Pro Luomu ry, puh. 040 556 8097, aura.lamminparras@proluomu.fi
Lähteenä on käytetty myös Luonnonvarakeskuksen, ProAgria Oulun, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Helsingin yliopiston Rantalaidun-hankkeen materiaaleja, Rantalaidun.luke.fi
Euroopan unionin rahoittama. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat ainoastaan tämän tekstin laatijoiden näkemyksiä eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston (REA) kantaa. Euroopan unioni ja avustuksen myöntävä viranomainen eivät ole vastuussa niistä.
