Iltalehden pääkirjoitus (26.2.2013) väitti, että kattavaa ja kiistatonta luomustandardia ei ole. Tämä ei pidä paikkaansa.

Euroopan unionissa on oma luomulainsäädäntö (EY/N:o 834/2007), joka asettaa vähimmäisvaatimukset kaikille EU:ssa tuotetuille ja myytäville luomutuotteille.

Kyseinen asetus määrittelee muun muassa luomussa sallitut tuotantomenetelmät, luomueläimille käytettävät rehut, eläinten tuotantorakennusten vaatimukset sekä luomuelintarvikkeissa sallitut lisäaineet. Luomu ei siis perustu mielikuviin, vaan tuotantotapaan, joka on laissa määritelty.

Asetuksen toteutumista myös valvotaan. Kaikki luomutuottajat sekä luomuelintarvikkeiden valmistajat ja maahantuojat liittyvät luomuvalvontaan. Valvonta ei perustu pistokokeisiin, vaan tarkastaja käy vuosittain vähintään kerran kaikilla tiloilla ja yrityksissä, joissa tuotetaan tai valmistetaan luomua. Luomuvalvonta on järjestetty eri maissa eri tavoin. Suomessa luomuvalvontaa hoitavat viranomaiset ja sitä ohjaa Evira.

Pääkirjoituksessa mainittu epäilevä kuluttaja voi tutustua luomutuotannon vaatimuksiin, jotka ovat kaikille läpinäkyviä. Kaikista luomutuotteiden pakkauksista hän löytää EU:n yhteisen luomulogon, niin sanotun Lehtimerkin. Sen yhteydessä on aina myös mainittu luomutarkastuslaitoksen tunnus. Luomutarkastuslaitoksen kautta kuka tahansa voi tarkistaa, kuuluuko tuotteen valmistaja luomuvalvontaan.

Petoksia tapahtunee jatkossakin kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Tämä koskee valitettavasti myös luomua. Petoksen paljastumisen todennäköisyys on kuitenkin selvästi suurempi luomussa, koska valvonta on kaksinkertaista: normaali elintarvikevalvonta ja edellä kuvattu luomuvalvonta. Saksan luomukananmunia koskeva epäily on yksi osoitus tästä. Sen huolellinen tutkiminen on tärkeää ja auttaa kehittämään Euroopan luomuvalvontaa entistä paremmaksi.

Toiminnanjohtaja, MMT
Marja-Riitta Kottila
Pro Luomu ry