Luomuelintarvikepäivän 2017 panelistit

Luomuelintarvikepäivän 2017 paneelissa pohditaan luomun ja ruoan tulevaisuutta. Konsensushymistelyä ei ole luvassa, sillä keskustelijoilla on vahva ja selkeä suhde luomuun: pro tai con. Puhetta luotsaa tinkimättömään tyyliinsä toimittaja Susanne Päivärinta.

  • Onko luomulla roolia ruokajärjestelmän isojen haasteiden ratkaisemisessa?
  • Riitääkö ruokaa kaikille – millään ilveellä?
  • Löytyvätkö tulevaisuuden ruokaratkaisut koeputkesta vai maaperän mikrobeista?
 Juuso Joona

Juuso Joona
maan viljelijä, Tyynelän tila

Agronomi Joona viljelee maata ekologisin menetelmin sekä tutkii ja kehittää maan kasvukunnon hoitoa, erityisesti maanparannusaineita. Maaperän korkea biologinen aktiivisuus on elämän ja kestävän tuotannon edellytys, mikä on vallitsevassa kemiallisiin tuotantopanoksiin nojaavassa tuotantojärjestelmässä unohdettu, mutta luomussa välttämättömyys, jos aiotaan saada satoa. ”Nykyiset satotasot Suomessa niin luomussa kuin vallitsevassakin tuotannossa ovat kohtuuttoman alhaisia. Tuotannon tulee olla tehokasta ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Tehokkaassa ruuantuotannossa maaperä sitoo hiiltä, päästöt ovat alhaiset, kannattavuus, monimuotoisuus sekä sato ja sen ravintoarvo ovat korkealla tasolla.”

 

Juha Helenius
professori, Helsingin yliopisto

Helenius toimii agroekologian professorina Helsingin yliopistossa ja vastaa mm. luomualan monitieteisestä sivuaineesta. Agroekologia tutkii koko ruokajärjestelmän ekologista kestävyyttä. Heleniuksen tutkimusaiheita ovat olleet viljely-ympäristön luonnon monimuotoisuus, ekologisesti kestävä tuotantotapa ja ruokajärjestelmävaihtoehdot. Agroekologiassa tehdään sekä luomua kehittävää että vertailevaa tutkimusta. ”Luomusektori on ansioitunut haastajana, kokeilijana ja etsijänä, josta on voitu oppia ja löytää askelmerkkejä tulevaisuuden kestävää ruokajärjestelmää tavoiteltaessa.”

 

Lauri Reuter
tutkija, VTT

VTT:llä työskentelevä Reuter on kasvibiotekniikan tohtori ja tutkija, joka jättää luomun hyllyyn. On tärkeää, että kuluttajalla on mahdollisuus tehdä ympäristön kannalta kestävämpiä valintoja. On kuitenkin tuottajien, järjestöjen ja kaupan vastuulla pitää huolta, ettei kuluttaja maksa pelkästä brändistä. ”Mielikuva ja todellisuus eivät nyt tunnu kohtaavan.” Erityisen ongelmallisena Reuter näkee luomu-aatteen suhteen moderneihin jalostusmenetelmiin, biotekniikkaan. ”Varsinkin tässä nykymuotoinen luomu on jäänyt jumiin luonnonmukaisuuden ihannointiin. Tarvitaan uusi luomu: järjestelmä, joka ottaa huomioon ruuantuotannon ympäristövaikutukset kokonaisuutena ja perustuu parhaaseen tutkittuun tietoon ja teknologiaan. Sen pitäisi olla meidän kaikkien yhteinen päämäärä!”

 

Jukka Ruukki
päätoimittaja, Tiede-lehti

Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja ja Helsingin Sanomien tiedetoimituksen esimies. Hän seuraa työkseen elintarvikealaa ja ympäristötutkimusta. Ruukin mielestä paras ympäristö ja -terveysteko on valita lautaselle pihvin sijasta porkkana – oli se luomua tai ei. ”Nykyinen ruoantuotanto aiheuttaa ongelmia, mutta ratkaisu niihin ei ole luomussa, vaan moderniin tieteeseen perustuvan tutkimuksen hyödyntämisessä. Maatalouden pysäyttäminen menneeseen olisi ekologisesti tuhoisaa.”

 

Eila Turtola
tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus

Turtola työskentelee Lukessa tutkimusprofessorina ja tutkii, millä tavoin maatalouden ravinnepäästöjä vesistöihin voidaan vähentää huolehtien samalla, että pellot tuottavat hyviä satoja. On esimerkiksi havaittu, että kasvien fosforilannoitusta voidaan säätää pienemmäksi ilman sadonmenetyksiä. Peltojen helppoliukoisen fosforipitoisuuden voidaan antaa laskea erityisesti kotieläintuotantoalueilla, jolloin ympäristö hyötyy. Tämä edellyttää ravinteiden kierrättämistä näiltä alueilta muualle ja väkilannoitteiden käytön vähentämistä. ”Luomussa ravinteiden kierrätys on olennainen osa toimintaa eikä pelloille levitetä väkilannoitteita. Luomun haasteena on sen sijaan satotasojen kasvattaminen.”